Minulla ei ole velkaa - ja neljä muuta syytä elämänmuutokselle

Mistä on kyse?

Tein yhdessä perheeni kanssa viime talvena päätöksen muuttamisesta Nummelasta Kemijärvelle. Tässä avauspostauksessa yritän jäsennellä päätöksen taustalla olleita vaikuttimia, ja hahmotella omaa ja perheeni tulevaisuutta uudessa ympäristössä.

Etelässä asuessani toimin Pohjoismaisessa henkilöstöhallinnon ulkoistuspalveluita tuottavassa yrityksessä liiketoiminnan kehityksestä vastaavana johtajana. Avopuolisoni on ammatiltaan lastentarhanopettaja sekä sairaanhoitaja. Perheeseemme kuuluvat lisäksi kaksi lasta, poika 7 vuotta ja tyttö 10 vuotta.

Nummelassa asuimme tavallisessa rivitalokolmiossa ja olimme onnellisesti asuntovelallisia.

Huom. huolimatta kaikista blogi-kirjoittamisen oppaista joita olen viime kuukausina lukenut, ensimmäisen postauksen aikaan saaminen oli erittäin pitkä ja vaivalloinen urakka. Aikaa ensimmäisistä riveistä julkaisuun kului lähes kaksi viikkoa.

Elämänmuutoksen syitä/vaikuttumia

Pohjoiseen muuttamisella ja elämänmuutoksella on tavoiteltu lähinnä seuraavia asioita:

• Aikaa perheelle
• Alhaisemmat asumiskustannukset
• Irti asunto velallisen ja pankin välisestä orjuudesta
• Paluu juurille
• Yritystoiminnan käynnistäminen

 

Perhe

Kuten varmaan kenellä tahansa ura suuntautuneella vanhemmalla tai isällä, niin itsellänikin oli jatkuvasti huono omatunto siitä, miten annoin aikaa lapsilleni. Vaikkakaan työni ei edellyttänyt matkustamista, eikä 80 tunnin työviikkoa, tunsin jatkuvasti olevani ajatusten tasolla jossain muualla kuin läsnä lasteni elämässä.

En edes muista kuinka montaa kertaa kieltäydyin viettämästä aikaa poikani tai tyttäreni kanssa vedoten jonkin tarjouksen tai presentaation tekemiseen, vaikkakin oli kyseessä ilta tai viikonloppu. Jossain vaiheessa viime talvena tajusin, että kohta lapseni eivät enää pyydä minua pelaamaan tai leikkimään vanhemmaksi kasvettuaan, ja sen jälkeen menetettyä aikaa ei enää saa takaisin.

Parisuhteessa ja kuten elämässä yleisesti, on asioiden oltava jonkinlaisessa balanssissa. Työ, koti/perhe, ystävät ja harrastukset täyttävät yleensä ihmisten ajankäytön, nukkumisen lisäksi. On jokaisen henkilökohtaisista preferensseistä kiinni mihin arvojärjestykseen asiat mielessään laittaa, ja missä järjestyksessä luopuu asioista, jos aika ei kaikelle riitä. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana huomannut, että työn ja perhe-elämän/parisuhteen välillä on ainakin itselläni riippuvuusuhde - jos toinen ei toimi, se alkaa vaikuttamaan toiseen ja mikäli asioita ei saa kuntoon, molemmat osa-alueet ajautuvat ongelmiin.

Ymmärsin olevan tilanteessa, jossa minulla on työ joka ei enää tuota mielihyvää, oireileva parisuhde ja huono omatunto puutteistani vanhempana. Harrastuksiin ei riitä intoa eikä aikaa, ja ystäviä ei ehdi tapaamaan eikä huvitakkaan, kun vituttaa koko ajan. Eli mikään edellämainituista osa-alueista ei enää toiminut.

Priorisoin siis ratkaisuni osalta parisuhteen ja lapset uran ja työn edelle. Uskon että satsaamalla perheeseen ja luopumalla ainakin väliaikaisesti urasuunnitelmista, voin saavuttaa kokonaisuutena paremman elämänlaadun, kuin olisin voinut saavuttaa valitsemalla toisin.

Alhaisemmat asumiskustannukset

Nummelassa asuessamme perheen asumismenot olivat kuukausitasolla noin 1300 EUR sisältäen lainanhoidon, vastikkeen, sähkön ja veden. Tällä hinnalla asuimme omassa vuonna 1982 rakennetussa rivitalokolmiossa, 50 kilometrin päässä Helsingistä.

Kemijärvellä olemme muuttamassa avovaimoni kotitaloon jonka asumiskustannukset ovat vakuutus, sähkö, ja jätemaksu, eli yhteensä noin 200 EUR/kk. Taloon tehdään kuitenkin ensin remontti, jonka aikana asumme kaupungin vuokra-asunnossa, 103 neliöisessä kerrostaloasunnossa josta asumiskustannukset ovat alle 600 EUR/kk.

Asumiskustannukset tulevat siis olemaan kuukausitasolla noin 1000 EUR alhaisemmat kuin Nummelassa, ja 86 neliöinen rivari vaihtuu noin 140 neliöiseen taloon, joka on noin 5000 neliön rantatontilla. Näiltä osin koen olevani voiton puolella.

Kotimme vieressä olevan jalkapallokentän käyttäjät

Irti asunto velallisen ja pankin välisestä orjuudesta

Osana tätä muutos prosessia joka lähti liikkeelle viime talven aikana, pohdin pitkään asemaani asuntovelallisena. Meillä oli käytännössä tilanne, jossa rivari kolmio oli käymässä pieneksi ja isomman asunnon ostamiseen olisi pitänyt ottaa lisävelkaa karkeasti sanottuna 100 000 EUR. Sillä hetkellä vanhaa velkaa oli jäljellä noin 98 000 EUR.

Laskeskelin päässäni seuraavaa; 1) Jos haluan maksaa uuden velan aikaisemman maksuajan puitteissa, kuukausittainen lyhennys tuplaantuu, 2) Jos haluan säilyttää lainanhoitokulut ennallaan, maksuaika tuplaantuu. Vaihtoehtoina oli siis käytännössä joko se, että asuntolainan saa juuri ja juuri maksettua omana elinaikana pois, tai maksan kuukaudessa reilusti enemmän ja tingin muista tarpeista kuten lomamatkoista, tai esim lasten harrastuksista. Kumpikaan vaihtoehto ei houkuttanut.

Kun yhdistetään tähän ajatusketjuun kasvava tyytymättömyys silloiseen työhöni, en voinut välttyä siltä ajatukselta että, asuntovelallisen asema pakottaa minut tähän nykyaikana niin tavalliseen oravanpyörään. Jotta saat isomman asunnon, enemmän sitä ja enemmän tätä, on pakko juosta mukana muiden kanssa tässä oravanpyörässä. Minulla ei siis olisi vapautta valita ammatillista asemaani niin kauan kuin olisin korviani myöten veloissa. Tunne oli ja on edelleen jokseenkin ahdistava.

Myimme siis asuntomme ja maksoimme velkamme pois. Voin vain sanoa, että tunne on vapauttava.

Tämän päivän johtatavat talousajattelijat; Stubbit, Enbusket ja Wahlroosit pitäisivät minua varmaankin petturi kommunistina. Mutta näiden herrojen ajatukset tuntuvat perustuvan siihen oletukseen että, ihmisten motiivit ovat puhtaasti taloudellisia, ja sitä kautta markkinavoimat voimat ratkaista kaikki ongelmat. Itse haluaisin kuitenkin nähdä, että ihmisillä on muitakin motiiveja kuin raha tai varallisuus.

Paluu juurille

Iän karttuessa olen huomannut perheen ja suvun merkityksen kasvaneen. Aikaisemmin, ehkä noin 35 ikävuoteen saakka, en juuri miettinyt sukulaisiani tai perhettäni (siskoa, isää tai äitiä), jotka asuvat pohjoisessa. Mielestäni sillä että, asun etelässä ja kaukana siitä mistä olen lähtöisin, ei juurikaan ollut merkitystä, olinhan hyvin palkatussa työssä, minulla oli oma perhe ja olin tavoittelemassa menestystä liike-elämän parissa.

Jokaisen kesäloma reissun jälkeen lähteminen takaisin etelään alkoi kuitenkin tuntua haikeammalta. Mietin isovanhempiani Kuusamossa jotka ovat ylittäneet 90 vuoden rajapyykin omassa elämässään, ja sitä mikä on heidän merkityksensä siinä minkälaiset kortit minun käteeni on jaettu. Huomasin tuntevani suurempaa kunnioitusta heitä kohtaan, samaten kuin omia vanhempiani, kuin aikaisemmin. En pystynyt välttämään sitä ajatusta, että vieraannutan omat lapseni heidän taustastaan mikäli he juurtuvat Nummelaan, tai johonkin muuhun paikkaan pk-seudulla.

Halusin että lapsillani ja heidän mahdollisilla jälkeläisillään säilyisivät siteet siihen, mistä sukumme on lähtöisin, sen sijasta, että olisivat vain junan tuomia etelässä. Kun on itse viettänyt lapsuuden kesät mummolassa maalla, maaseutumaisissa olosuhteissa, en haluaisi että omat lapsenlapseni tulevat mummolaan, rivariin Nummelassa.

Vaikka minulla ei sukujuuret Kemijärvellä olekkaan, olen kuitenkin noin sadan kilometrin päässä isäni kotipaikasta ja asun maaseudun omaisissa olosuhteissa. Uskon että tämän valinnan kautta lapseni säilyttävät paremmin kosketuksen siihen, mistä olemme lähtöisin.

Yritystoiminnan  käynnistäminen 

Tulen yrittäjäperheestä, molemmat vanhempani ovat ollet yrittäjinä jossain vaiheessa elämäänsä. Olen aina ollut kiinnostunut oman liiketoiminnan johtamisesta. Suurin syy sille, että aikoinaan päädyin kaupallisen alan koulutukseen oli se, että tunsin aina ymmärtäväni liiketoiminnan peruselementtejä ilman niiden opettelemista kirjoista.

Koska olin jo muutenkin ajatunut ammatillisesti tilanteeseen, jossa en kokenut enää nauttivani työstäni, minun oli helppo tehdä ratkaisu, jossa mitä todennäköisimmin päädyn yrittäjäksi. Ideoita yritystoiminnan laadusta on paljon ja pari konkreettista ideaa toteutunee jo syksyn aikana.

Kemijärven elinkeinorakenne on varsin suppea, aikaisempaan työkemukseeni liittyvää toimintaa Kemijärvellä ei ole lainkaan. Ylipäätänsä palvelualan yrityksia on vähän ja yritysten välisiä (B-to-B) palveluita tuottavia yrityksia vielä vähemmän.

Tilanne kaikessa yksinkertaisuudessaan on se, että mikäli jotain ihmeellistä ei tapahdu, tulevaisuuteni on oman yritystoiminnan  varassa. Nummelasta myydyn asunnon luovutusvoitosta on jonkin verran rahaa säästössä, joka pitäisi laittaa tuottamaan oman liiketoiminnan kautta.

Tulen tässä blogissa myöhemmin kertomaan edistymisestä niiltä osin.

Ps. Blogin nimi Nahkurin orsilla ei viittaa mitenkään Paavo Lipposeen, eikä olen tarkoitettu negatiiviseksi. Tilaa johon olemme muuttamassa kutsutaan Nahkuriksi, koska paikalla on kyseistä ammattia aikoinaan harjoitettu.