Telakkatukea Kemijärveläisittäin

Yhteiskunnan tuki liiketoiminnassa

Viime viikkoina on Suomessa keskusteltu runsaasti hallituksen ratkaisusta ollatukematta Turun telakan ponnisteluja saada varmistettua rahoitus suuren risteilylaivan rakennusurakan saamiseksi. Mielipiteitä asian tiimoilta on monenlaisia ja osin tunteet ovat käyneet kuumanakin. Kävin hallituksen päätöksen tultua julkisuuteen mielenkiintoista keskustelua Twitterissä asian tiimoilta, sekin osoitti mielipiteiden vahvan jakaantumisen asiassa.

Oma mielipiteeni on, että julkisella rahalla ei voi  tukea yritystoimintaa joka ei itsessään ole kannattavaa. Kannattavan tai tulevaisuudessa kannattavankin yritystoiminnan tukeminen pitäisi tehdä sillä tavalla vastikkeelliseksi, että tukimuodot eivät houkuta sellaista liiketoimintaa, joka perustuu kokonaan tukien saamiseen. Ehkäpä paras tukimuoto olisi jonkinlainen takaus, jonka avulla yritys voi varmistaa alkutaipaleellaan riittävän rahoituksen, rahoituksen kuitenkin tulessa niilta tahoilta jotka riskirahoituksen parissa normaalisti toimivat. Toinen kannatettava tukimuoto on verotuksen muuttaminen siten, että se kannustaa sijoittamista kasvuyrityksiin ja yrityksen voittojen sijoittamiseen yrityksen kasvuun, osinkojen sijasta.

Valtion tai kuntien tuki yrityksille saa valitettavan usein sellaisia muotoja joiden ansiosta kilpailu vääristyy tai harjoitetaan liiketoimintaa jolla ei aidosti toimivilla markkinoilla olisi elinmahdollisuuksia. Yhteiskuntamme elinkelpoisuuden säilyttämiseksi verorahojen käyttäminen tällaiseen toimintaan on loputtava.

Telakkatuki Kemijärveläisittäin

Aivan viime vuoden lopulla, 28.12.2012 Kemijärven kaupunginvaltuusto päätti ostaa kaupungin keskustassa sijaitsevan tontin jolla sijaitsevassa kiinteistössä harjoitetaan hotellitoimintaa. Hotellia operoivan yrityksen lisäksi tontilla harjoittaa liiketoimintaa paikallinen osuuskauppa. Tontin omistaa Hansamix Oy joka operoi tontilla sijaitsevaa hotellia. Kauppahinnaksi on sovittu n. 168 tEUR. Kauppa toteutetaan ns lunastussopimuksena ja hotellia operoiva yritys maksaa kaunpungille sopimuksen mukaista vuokraa. Linkki kokousasiakirjaan http://paatokset.kemijarvi.fi/kokous/20121122-3.HTM pöytäkirjassa myös asiaan liittyvät sopimukset.

Hansamix Oy:n taloudellinen tilanne

Hansamix Oy on osakeyhtiö joka vastaa hotellitoiminnan harjoittamisesta Hotelli Kemijärven nimellä. Kaupparekisteriin toimitettujen tilinpäätöstietojen perusteella, yhtiön liikevaihto on viimeisten viiden tilikauden aikana ollut yhteensä noin 2,9 miljoonaa euroa. Samaan aikaan yhteenlaskettu liiketulos on ollut, -165 tEUR ja vain yksi tilikausi vuosien 2007 ja 2011 välillä on tuottanut voitollisen liiketuloksen. Koska minulla ei ole tarkkoja tilinpäätöstietoja, en voi tietää onko tappioiden syynä varsinainen liiketoiminta, vai onko esim. vieraan pääoman korkokustannus painanut liiketuloksen tappiolliseksi.

Edellisen perusteella voinee kuitenkin sanoa, että liiketoiminta ei ole ollut kovin menestyksekästä. Hansamixin ja kaupungin välisen sopimuksen perusteella kaupunki kuittaa kauppahinnasta yhtiön maksamatta olevat sähkö- ja kaukolämpömaksut. Yleisen käsityksen mukaan yhtiöllä on ollut vaikeuksia saada hankittua ravintoloihinsa raakai-aineita ruuan valmistusta varten.. Pikkujouluaikaan jotkut juhlijat olivat joutuneet perumaan illallisensa koska hotellin ravintolassa ei ole ollut raaka-aineita joista valmistaa seurueen ruuat.

Lienee perusteltua sanoa, että Hansamix Oy ja STX Turun telakka muistuttavat toisiaan taloudellisen asemansa puolesta. 

Kaupunginvaltuuston päätös

Kaupunginjohtaja perusteli esityksessään ratkaisua sillä että tontin osto keskustasta on riskitöntä, ratkaisu tukee paikallista työllisyyttä ja hotellin tarpeellisuudella kaupungin matkailun kannalta. Tontin omistaminen kaupungin keskusta-alueella lienee sinänsä riskitöntä, mutta todellisia markkinoita ja siten oikeaa markkina-arvoa keskustan kiinteistöillä ei ole. Siinä valossa on aika vaikea arvioida miten kiinteistön arvo tulevaisuudessa kehittyy.

Päätöksen perustelu paikallisen työllisyyden tukemisella ei kanna. Ei tarvitse olla selvännäkijä voidakseen todeta että, Hansamixin saama pääomaruiske ei yhtiötä pelasta vaan ainoastaa lykkää konkurssin pidemmälle. Kiinteistökaupasta saaduilla rahoilla liiketoiminta jatkuu jonkin aikaa, mutta mikäli liiketoiminta ei muutu kannattavaksi, kassa on kohta uudelleen tyhjänä.

Hotellin tarpeellisuus matkailun kannalta on sekin kyseenalainen peruste. Kaupungin keskustan alueella toimivien majoituspalveluita tuottavien yritysten liiketoiminta on kannattamatonta, tai kannattaa heikosti. Voitaneen sanoa, että matkailijamäärin nähden, kaupungissa on ylikapasiteetta vuodepaikoista. Rahoittamalla hotellia, kaupunki siis pyrkii ylläpitämään majoituspaikkojen ylitarjontaa, joka on tuhoisaa kaikkien alan yritysten liiketoiminnalle. Kaupungin ei tulisi puuttua markkinoiden toimintaan vaan antaa kannattamattoman liiketoiminnan poistua markkinoilta.

Onnekseni sain kuitenkin lukea pöytäkirjasta että, paikallinen yrittäjä ja valtuuston jäsen Aulikki Imporanta on jättänyt kirjallisen eriävän mielipiteensä pöytäkirjaan:

"Kaupunginvaltuuston päätös § 98 on mielestäni laiton perustuen tasa-arvoon yritysten kesken, myös kunnan taloudellisen tilanteen huomioon ottaen päätös loukkaa kuntalaisten oikeuksia. Hansamix Oy:llä ei ole liiketoimintasuunnitelmaa tulevaisuuden varalle."

En osaa sanoa laittomuudesta mitään, mutta täysin käsittämätön ratkaisu kuitenkin on. Imporannan eriävästä mielipiteestä voinee kuitenkin päätellä että, Hansamix ei ole esittänyt toimintansa jatkamisesta liiketoimintasuunnitelmaa tai liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelmaa. On huolestuttavaa että valtuusto on hyväksynyt esityksen ilman mitään suunnitelmia yrityksen toiminnan jatkosta.

Kaupungissa kuvattava tv-sarja Taivaan Tulet on ollut merkittävä liikevaihdon lähde Hansamixille, koska YLEn henkilöstö on yöpynyt hotellissa kuvausten aikana. Vuoden vaihteen jälkeen julkisuuten tuli tieto jonka mukaan YLE lopettaa Taivaan Tulet sarjan. Tämä ei ainakaan paranna hotellin kannattavuuta.

Ihmettelen kuitenkin että valtuusto käsitteli kiinteistökauppaa perjantaina 28.12 ja sarjan päättyminen uutisoitiin heti seuraavan viikon alussa, vaikka iltapäivälehdessä olleen haastattelun perusteella tieto sarjan lakkauttamisesta oli ollut ohjaaja Kari Väänäsellä jo ennen joulua. Mahtoiko valtuustolla olla tieto asiasta ennen päätöksen tekoa?

Saamani tiedon perusteella kaupungissa matkailuelinkeinon parissa liiketoimintaa harjoittava henkilö on valittanut kaupunginvaltuuston päätöksestä ja päätös ei ole lainvoimainen. Kaupan saattaminen loppuun viivästyy ainakin siihen saakka kunnes valitusasiaan on tullut päätös. Viimestä näytöstä ei siis vielä ole nähty.

Minulla ei ole velkaa - ja neljä muuta syytä elämänmuutokselle

Mistä on kyse?

Tein yhdessä perheeni kanssa viime talvena päätöksen muuttamisesta Nummelasta Kemijärvelle. Tässä avauspostauksessa yritän jäsennellä päätöksen taustalla olleita vaikuttimia, ja hahmotella omaa ja perheeni tulevaisuutta uudessa ympäristössä.

Etelässä asuessani toimin Pohjoismaisessa henkilöstöhallinnon ulkoistuspalveluita tuottavassa yrityksessä liiketoiminnan kehityksestä vastaavana johtajana. Avopuolisoni on ammatiltaan lastentarhanopettaja sekä sairaanhoitaja. Perheeseemme kuuluvat lisäksi kaksi lasta, poika 7 vuotta ja tyttö 10 vuotta.

Nummelassa asuimme tavallisessa rivitalokolmiossa ja olimme onnellisesti asuntovelallisia.

Huom. huolimatta kaikista blogi-kirjoittamisen oppaista joita olen viime kuukausina lukenut, ensimmäisen postauksen aikaan saaminen oli erittäin pitkä ja vaivalloinen urakka. Aikaa ensimmäisistä riveistä julkaisuun kului lähes kaksi viikkoa.

Elämänmuutoksen syitä/vaikuttumia

Pohjoiseen muuttamisella ja elämänmuutoksella on tavoiteltu lähinnä seuraavia asioita:

• Aikaa perheelle
• Alhaisemmat asumiskustannukset
• Irti asunto velallisen ja pankin välisestä orjuudesta
• Paluu juurille
• Yritystoiminnan käynnistäminen

 

Perhe

Kuten varmaan kenellä tahansa ura suuntautuneella vanhemmalla tai isällä, niin itsellänikin oli jatkuvasti huono omatunto siitä, miten annoin aikaa lapsilleni. Vaikkakaan työni ei edellyttänyt matkustamista, eikä 80 tunnin työviikkoa, tunsin jatkuvasti olevani ajatusten tasolla jossain muualla kuin läsnä lasteni elämässä.

En edes muista kuinka montaa kertaa kieltäydyin viettämästä aikaa poikani tai tyttäreni kanssa vedoten jonkin tarjouksen tai presentaation tekemiseen, vaikkakin oli kyseessä ilta tai viikonloppu. Jossain vaiheessa viime talvena tajusin, että kohta lapseni eivät enää pyydä minua pelaamaan tai leikkimään vanhemmaksi kasvettuaan, ja sen jälkeen menetettyä aikaa ei enää saa takaisin.

Parisuhteessa ja kuten elämässä yleisesti, on asioiden oltava jonkinlaisessa balanssissa. Työ, koti/perhe, ystävät ja harrastukset täyttävät yleensä ihmisten ajankäytön, nukkumisen lisäksi. On jokaisen henkilökohtaisista preferensseistä kiinni mihin arvojärjestykseen asiat mielessään laittaa, ja missä järjestyksessä luopuu asioista, jos aika ei kaikelle riitä. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana huomannut, että työn ja perhe-elämän/parisuhteen välillä on ainakin itselläni riippuvuusuhde - jos toinen ei toimi, se alkaa vaikuttamaan toiseen ja mikäli asioita ei saa kuntoon, molemmat osa-alueet ajautuvat ongelmiin.

Ymmärsin olevan tilanteessa, jossa minulla on työ joka ei enää tuota mielihyvää, oireileva parisuhde ja huono omatunto puutteistani vanhempana. Harrastuksiin ei riitä intoa eikä aikaa, ja ystäviä ei ehdi tapaamaan eikä huvitakkaan, kun vituttaa koko ajan. Eli mikään edellämainituista osa-alueista ei enää toiminut.

Priorisoin siis ratkaisuni osalta parisuhteen ja lapset uran ja työn edelle. Uskon että satsaamalla perheeseen ja luopumalla ainakin väliaikaisesti urasuunnitelmista, voin saavuttaa kokonaisuutena paremman elämänlaadun, kuin olisin voinut saavuttaa valitsemalla toisin.

Alhaisemmat asumiskustannukset

Nummelassa asuessamme perheen asumismenot olivat kuukausitasolla noin 1300 EUR sisältäen lainanhoidon, vastikkeen, sähkön ja veden. Tällä hinnalla asuimme omassa vuonna 1982 rakennetussa rivitalokolmiossa, 50 kilometrin päässä Helsingistä.

Kemijärvellä olemme muuttamassa avovaimoni kotitaloon jonka asumiskustannukset ovat vakuutus, sähkö, ja jätemaksu, eli yhteensä noin 200 EUR/kk. Taloon tehdään kuitenkin ensin remontti, jonka aikana asumme kaupungin vuokra-asunnossa, 103 neliöisessä kerrostaloasunnossa josta asumiskustannukset ovat alle 600 EUR/kk.

Asumiskustannukset tulevat siis olemaan kuukausitasolla noin 1000 EUR alhaisemmat kuin Nummelassa, ja 86 neliöinen rivari vaihtuu noin 140 neliöiseen taloon, joka on noin 5000 neliön rantatontilla. Näiltä osin koen olevani voiton puolella.

Kotimme vieressä olevan jalkapallokentän käyttäjät

Irti asunto velallisen ja pankin välisestä orjuudesta

Osana tätä muutos prosessia joka lähti liikkeelle viime talven aikana, pohdin pitkään asemaani asuntovelallisena. Meillä oli käytännössä tilanne, jossa rivari kolmio oli käymässä pieneksi ja isomman asunnon ostamiseen olisi pitänyt ottaa lisävelkaa karkeasti sanottuna 100 000 EUR. Sillä hetkellä vanhaa velkaa oli jäljellä noin 98 000 EUR.

Laskeskelin päässäni seuraavaa; 1) Jos haluan maksaa uuden velan aikaisemman maksuajan puitteissa, kuukausittainen lyhennys tuplaantuu, 2) Jos haluan säilyttää lainanhoitokulut ennallaan, maksuaika tuplaantuu. Vaihtoehtoina oli siis käytännössä joko se, että asuntolainan saa juuri ja juuri maksettua omana elinaikana pois, tai maksan kuukaudessa reilusti enemmän ja tingin muista tarpeista kuten lomamatkoista, tai esim lasten harrastuksista. Kumpikaan vaihtoehto ei houkuttanut.

Kun yhdistetään tähän ajatusketjuun kasvava tyytymättömyys silloiseen työhöni, en voinut välttyä siltä ajatukselta että, asuntovelallisen asema pakottaa minut tähän nykyaikana niin tavalliseen oravanpyörään. Jotta saat isomman asunnon, enemmän sitä ja enemmän tätä, on pakko juosta mukana muiden kanssa tässä oravanpyörässä. Minulla ei siis olisi vapautta valita ammatillista asemaani niin kauan kuin olisin korviani myöten veloissa. Tunne oli ja on edelleen jokseenkin ahdistava.

Myimme siis asuntomme ja maksoimme velkamme pois. Voin vain sanoa, että tunne on vapauttava.

Tämän päivän johtatavat talousajattelijat; Stubbit, Enbusket ja Wahlroosit pitäisivät minua varmaankin petturi kommunistina. Mutta näiden herrojen ajatukset tuntuvat perustuvan siihen oletukseen että, ihmisten motiivit ovat puhtaasti taloudellisia, ja sitä kautta markkinavoimat voimat ratkaista kaikki ongelmat. Itse haluaisin kuitenkin nähdä, että ihmisillä on muitakin motiiveja kuin raha tai varallisuus.

Paluu juurille

Iän karttuessa olen huomannut perheen ja suvun merkityksen kasvaneen. Aikaisemmin, ehkä noin 35 ikävuoteen saakka, en juuri miettinyt sukulaisiani tai perhettäni (siskoa, isää tai äitiä), jotka asuvat pohjoisessa. Mielestäni sillä että, asun etelässä ja kaukana siitä mistä olen lähtöisin, ei juurikaan ollut merkitystä, olinhan hyvin palkatussa työssä, minulla oli oma perhe ja olin tavoittelemassa menestystä liike-elämän parissa.

Jokaisen kesäloma reissun jälkeen lähteminen takaisin etelään alkoi kuitenkin tuntua haikeammalta. Mietin isovanhempiani Kuusamossa jotka ovat ylittäneet 90 vuoden rajapyykin omassa elämässään, ja sitä mikä on heidän merkityksensä siinä minkälaiset kortit minun käteeni on jaettu. Huomasin tuntevani suurempaa kunnioitusta heitä kohtaan, samaten kuin omia vanhempiani, kuin aikaisemmin. En pystynyt välttämään sitä ajatusta, että vieraannutan omat lapseni heidän taustastaan mikäli he juurtuvat Nummelaan, tai johonkin muuhun paikkaan pk-seudulla.

Halusin että lapsillani ja heidän mahdollisilla jälkeläisillään säilyisivät siteet siihen, mistä sukumme on lähtöisin, sen sijasta, että olisivat vain junan tuomia etelässä. Kun on itse viettänyt lapsuuden kesät mummolassa maalla, maaseutumaisissa olosuhteissa, en haluaisi että omat lapsenlapseni tulevat mummolaan, rivariin Nummelassa.

Vaikka minulla ei sukujuuret Kemijärvellä olekkaan, olen kuitenkin noin sadan kilometrin päässä isäni kotipaikasta ja asun maaseudun omaisissa olosuhteissa. Uskon että tämän valinnan kautta lapseni säilyttävät paremmin kosketuksen siihen, mistä olemme lähtöisin.

Yritystoiminnan  käynnistäminen 

Tulen yrittäjäperheestä, molemmat vanhempani ovat ollet yrittäjinä jossain vaiheessa elämäänsä. Olen aina ollut kiinnostunut oman liiketoiminnan johtamisesta. Suurin syy sille, että aikoinaan päädyin kaupallisen alan koulutukseen oli se, että tunsin aina ymmärtäväni liiketoiminnan peruselementtejä ilman niiden opettelemista kirjoista.

Koska olin jo muutenkin ajatunut ammatillisesti tilanteeseen, jossa en kokenut enää nauttivani työstäni, minun oli helppo tehdä ratkaisu, jossa mitä todennäköisimmin päädyn yrittäjäksi. Ideoita yritystoiminnan laadusta on paljon ja pari konkreettista ideaa toteutunee jo syksyn aikana.

Kemijärven elinkeinorakenne on varsin suppea, aikaisempaan työkemukseeni liittyvää toimintaa Kemijärvellä ei ole lainkaan. Ylipäätänsä palvelualan yrityksia on vähän ja yritysten välisiä (B-to-B) palveluita tuottavia yrityksia vielä vähemmän.

Tilanne kaikessa yksinkertaisuudessaan on se, että mikäli jotain ihmeellistä ei tapahdu, tulevaisuuteni on oman yritystoiminnan  varassa. Nummelasta myydyn asunnon luovutusvoitosta on jonkin verran rahaa säästössä, joka pitäisi laittaa tuottamaan oman liiketoiminnan kautta.

Tulen tässä blogissa myöhemmin kertomaan edistymisestä niiltä osin.

Ps. Blogin nimi Nahkurin orsilla ei viittaa mitenkään Paavo Lipposeen, eikä olen tarkoitettu negatiiviseksi. Tilaa johon olemme muuttamassa kutsutaan Nahkuriksi, koska paikalla on kyseistä ammattia aikoinaan harjoitettu.