Miksi ulkoistuskumppani irtisanoo siirtyneitä työntekijöitä?

Viime viikkoina on julkisuudessa keskusteltu Nokian ja Tata Consultancy Services yrityksen välisestä ulkoistusopimuksesta, tai pikemminkin Tatan aikomuksesta irtisanoa suuri osa Nokian tietohallinnosta heidän palvelukseensa siirtyneistä henkilöistä. Erilaiset intressipiirit, ay-liike ja esimerkiksi poliitikot ovat kommentoineet asiaa ikäänkuin se olisi jotenkin yllättävää. On vaikea kuvitella että yhteiskunnallisesti merkittävään asemaan päässeet ihmiset olisivat aidosti niin ymmärtämättömiä, että irtisanomiset tulevat yllätyksenä. Onko kommentointi vain teatteria, vai eivätkö nämä intressipiirien edustajat todellakaan ymmärrä ulkoistusliiketoiminnan periaatteita?





Mitä ulkoistaminen on?


Ulkoistaminen on transaktio jossa yritys siirtää johonkin toimintoon tai prosessiin liittyviä tuotannontekijöitä ulkopuoliselle taholle, siten että vastaanottaja tuottaa yritykselle vastaavat palvelut ja ottaa kantaakseen siihen liittyvät kustannukset ja taloudellisen riskin. 

Yleisin ja useimmiten tärkein syy ulkoistamiselle on kustannussäästöjen aikaansaaminen. Kustannussäästöt perustuvat sille oletukselle että, toimittaja joka on erikoistunut asiakkaan ydinliiketoimintaan kuulumattoman prosessin hoitamiseen, kykenee tuottamaan saman palvelun tehokkaammin kuin ulkoistava yritys itse.

Muita syitä ulkoistamiselle voivat olla esim:


Miksi ulkoistuskumppani irtisanoo siirtyneitä työntekijöitä?


Jos asiakas haluaa saavuttaa ulkoistuksella kustannussäästöjä, on asiakkaan sopimuksellisesti varmistettava se että, toimittajalta ostettava palvelu maksaa vähemmän kuin ulkoistetun toiminnon kustannukset ovat olleet yrityksen sisäisenä yksikkönä. Tämä on ns. asiakkaan business case eli laskelma johon ulkoistustransaktion kannattavuus perustuu. Asiakas on yleensä itse, tai esim ulkopuolisen asiantuntijan avulla selvittänyt oman sisäisen kustannustasonsa ja vertaa toimittajien tarjouksia siihen.





Jos kuvataan asiakkaan kustannustasoa luvulla sata, niin toimittajan on pystyttävä tuottamaan palvelu kustannustasolla joka voidaan johtaa seuraavasti; 100 - asiakkaan odottama säästö - toimittajan kate = toimittajan kustannustaso. Eli jos asiakkaan business case perustuu odotukselle 30 % säästöistä ja toimittajan operatiivinen kate tavoite on 25 %, niin 100 - 30 % = 70 (toimittajan saama hinta) -> 70 - 25 % = 52,5 (toimittajan kustannustaso). Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että toiminto/prosessi joka on yrityksen sisäisenä tuotantona on maksanut 100 miljoonaa euroa voi toimittajalle maksaa enää 52,5 miljoonaa euroa, jotta transaktio on molemmille osapuolille taloudellisesti järkevä.

Toimittajalla on käytännössä kaksi keinoa saavuttaa edellä olevan yksikertaistetun kaavan mukainen kustannustason lasku; 

  1. Tehostaa ulkoistettua prosessia/toimintoa 
  2. Siirtää työtä alhaisemman kustannustason omaavaan paikkaan.

Ulkoistettua palvelua tuottavan yrityksen ajatellaan olevan lähtökohtaisesti tehokkaampi toimintatavaltaan koska, tälläiselle yritykselle ulkoistettava prosessi on liiketoiminnan ydinprosessi, kun taas asiakkaan näkökulmasta kyseessä on tukiprosessi. Yrityksen kannaltahan ei olisi edes järkevää ulkoistaa toimittajalle joka ei pystyisi hallinnoimaan ulkoistettua prosessia tehokkaammin kuin yritys itse. 

Osalla ulkoistettuja palveluita tuottavista yrityksistä on ns. near-shoring ja/tai off-shoring strategia, jonka mukaisesti yritykset pyrkivät siirtämään osan ulkoistetusta työstä alhaisemman kustannustason maihin. Olen aikaisemman työhistoriani aika ollut tekemisissä ulkoistettujen palveluiden kanssa, ja sen kokemuksen perusteella erot ulkomaisen työntekijän ja kotimaisen työntekijän välillä, olivat karkealla tasolla seuraavan kaltaiset:



Jos nyt verrataan toisiinsa suomalaisen työtunnin hintaa ja near-shoring tai off-shoring työtunnin hintaa, niin lienee selvää että toimittajan on käytännössä pakko siirtää työtä muualle, mikäli ulkoistusasiakas odottaa esimerkiksi edellä kuvatun laskelman kaltaisia säästöjä verrattuna base lineen.





Ulkoistusliiketoiminta ei tässä suhteessa eroa mistään muusta toimialasta, joissa kustannussyistä tuotantoa on siirretty alhaisemman kustannustason maihin, kuten esim Kiinaan tai Intiaan.


Mitä tästä opimme?


Ainakin minun mielestäni on päivänselvää, että jos suomalainen yritys ulkoistaa jonkin prosessin tai toiminnon yritykselle jolla on toimintaa/palvelukeskuksia alhaisemman kustannustason maissa, ulkoistuksen seurauksena osa työstä tulee siirtymään pois Suomesta. Sellaisilla yrityksillä kuin esim Tata tai Accenture, ei ole mahdollisuutta olla kilpailukykyisiä omassa liiketoiminnassaan, ilman off-shoring tai near-shoring strategiaa. 

Sellaiset julkiset puheenvuorot joissa ay-liike, työnantajien etujärjestöt, poliitikot tai muut tahot kommentoivat asiaa siten, että se on jotenkin yllättävää, ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän pötyä. Ulkoistava yritys voi halutessaan sopimuksellisesti estää irtisanomiset tai työn siirtämisen ulkomaille, mutta joutuu tällöin tyytymään pienempiin säästöihin. Omalla työurallani ulkoistusliiketoiminnassa, en koskaan törmännyt asiakkaan suunnalta tämän tyyppisiin ehtoihin. Useimmiten asiakkaan näkökulma on "me halutaan maksimisäästöt, tuotannon järjestelyt ovat teidän ongelmanne". 


Nahkurin orsilla: Miksi ulkoistuskumppani irtisanoo siirtyneitä työntekijöitä?

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Miksi ulkoistuskumppani irtisanoo siirtyneitä työntekijöitä?

Viime viikkoina on julkisuudessa keskusteltu Nokian ja Tata Consultancy Services yrityksen välisestä ulkoistusopimuksesta, tai pikemminkin Tatan aikomuksesta irtisanoa suuri osa Nokian tietohallinnosta heidän palvelukseensa siirtyneistä henkilöistä. Erilaiset intressipiirit, ay-liike ja esimerkiksi poliitikot ovat kommentoineet asiaa ikäänkuin se olisi jotenkin yllättävää. On vaikea kuvitella että yhteiskunnallisesti merkittävään asemaan päässeet ihmiset olisivat aidosti niin ymmärtämättömiä, että irtisanomiset tulevat yllätyksenä. Onko kommentointi vain teatteria, vai eivätkö nämä intressipiirien edustajat todellakaan ymmärrä ulkoistusliiketoiminnan periaatteita?





Mitä ulkoistaminen on?


Ulkoistaminen on transaktio jossa yritys siirtää johonkin toimintoon tai prosessiin liittyviä tuotannontekijöitä ulkopuoliselle taholle, siten että vastaanottaja tuottaa yritykselle vastaavat palvelut ja ottaa kantaakseen siihen liittyvät kustannukset ja taloudellisen riskin. 

Yleisin ja useimmiten tärkein syy ulkoistamiselle on kustannussäästöjen aikaansaaminen. Kustannussäästöt perustuvat sille oletukselle että, toimittaja joka on erikoistunut asiakkaan ydinliiketoimintaan kuulumattoman prosessin hoitamiseen, kykenee tuottamaan saman palvelun tehokkaammin kuin ulkoistava yritys itse.

Muita syitä ulkoistamiselle voivat olla esim:

  • Parempi laatu
  • Henkilöriskien hallinta
  • Teknologiset innovaatiot 
  • Kiinteiden kustannusten muuttaminen joustaviksi

Miksi ulkoistuskumppani irtisanoo siirtyneitä työntekijöitä?


Jos asiakas haluaa saavuttaa ulkoistuksella kustannussäästöjä, on asiakkaan sopimuksellisesti varmistettava se että, toimittajalta ostettava palvelu maksaa vähemmän kuin ulkoistetun toiminnon kustannukset ovat olleet yrityksen sisäisenä yksikkönä. Tämä on ns. asiakkaan business case eli laskelma johon ulkoistustransaktion kannattavuus perustuu. Asiakas on yleensä itse, tai esim ulkopuolisen asiantuntijan avulla selvittänyt oman sisäisen kustannustasonsa ja vertaa toimittajien tarjouksia siihen.





Jos kuvataan asiakkaan kustannustasoa luvulla sata, niin toimittajan on pystyttävä tuottamaan palvelu kustannustasolla joka voidaan johtaa seuraavasti; 100 - asiakkaan odottama säästö - toimittajan kate = toimittajan kustannustaso. Eli jos asiakkaan business case perustuu odotukselle 30 % säästöistä ja toimittajan operatiivinen kate tavoite on 25 %, niin 100 - 30 % = 70 (toimittajan saama hinta) -> 70 - 25 % = 52,5 (toimittajan kustannustaso). Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että toiminto/prosessi joka on yrityksen sisäisenä tuotantona on maksanut 100 miljoonaa euroa voi toimittajalle maksaa enää 52,5 miljoonaa euroa, jotta transaktio on molemmille osapuolille taloudellisesti järkevä.

Toimittajalla on käytännössä kaksi keinoa saavuttaa edellä olevan yksikertaistetun kaavan mukainen kustannustason lasku; 

  1. Tehostaa ulkoistettua prosessia/toimintoa 
  2. Siirtää työtä alhaisemman kustannustason omaavaan paikkaan.

Ulkoistettua palvelua tuottavan yrityksen ajatellaan olevan lähtökohtaisesti tehokkaampi toimintatavaltaan koska, tälläiselle yritykselle ulkoistettava prosessi on liiketoiminnan ydinprosessi, kun taas asiakkaan näkökulmasta kyseessä on tukiprosessi. Yrityksen kannaltahan ei olisi edes järkevää ulkoistaa toimittajalle joka ei pystyisi hallinnoimaan ulkoistettua prosessia tehokkaammin kuin yritys itse. 

Osalla ulkoistettuja palveluita tuottavista yrityksistä on ns. near-shoring ja/tai off-shoring strategia, jonka mukaisesti yritykset pyrkivät siirtämään osan ulkoistetusta työstä alhaisemman kustannustason maihin. Olen aikaisemman työhistoriani aika ollut tekemisissä ulkoistettujen palveluiden kanssa, ja sen kokemuksen perusteella erot ulkomaisen työntekijän ja kotimaisen työntekijän välillä, olivat karkealla tasolla seuraavan kaltaiset:


  • Suomalainen työntekijä ~50 EUR/h
  • Balttian alueen near-shoring keskuksessa ~25 EUR/h
  • Intian off-shoring keskuksessa ~10 EUR/h

Jos nyt verrataan toisiinsa suomalaisen työtunnin hintaa ja near-shoring tai off-shoring työtunnin hintaa, niin lienee selvää että toimittajan on käytännössä pakko siirtää työtä muualle, mikäli ulkoistusasiakas odottaa esimerkiksi edellä kuvatun laskelman kaltaisia säästöjä verrattuna base lineen.





Ulkoistusliiketoiminta ei tässä suhteessa eroa mistään muusta toimialasta, joissa kustannussyistä tuotantoa on siirretty alhaisemman kustannustason maihin, kuten esim Kiinaan tai Intiaan.


Mitä tästä opimme?


Ainakin minun mielestäni on päivänselvää, että jos suomalainen yritys ulkoistaa jonkin prosessin tai toiminnon yritykselle jolla on toimintaa/palvelukeskuksia alhaisemman kustannustason maissa, ulkoistuksen seurauksena osa työstä tulee siirtymään pois Suomesta. Sellaisilla yrityksillä kuin esim Tata tai Accenture, ei ole mahdollisuutta olla kilpailukykyisiä omassa liiketoiminnassaan, ilman off-shoring tai near-shoring strategiaa. 

Sellaiset julkiset puheenvuorot joissa ay-liike, työnantajien etujärjestöt, poliitikot tai muut tahot kommentoivat asiaa siten, että se on jotenkin yllättävää, ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän pötyä. Ulkoistava yritys voi halutessaan sopimuksellisesti estää irtisanomiset tai työn siirtämisen ulkomaille, mutta joutuu tällöin tyytymään pienempiin säästöihin. Omalla työurallani ulkoistusliiketoiminnassa, en koskaan törmännyt asiakkaan suunnalta tämän tyyppisiin ehtoihin. Useimmiten asiakkaan näkökulma on "me halutaan maksimisäästöt, tuotannon järjestelyt ovat teidän ongelmanne". 


1 kommenttia:

31.10.2013 klo 18.56 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Täyttä asiaa!

 

Lähetä kommentti

Jätä ajatuksesi tähän

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu